+358 44 560 8083

Tour de Mäntyharjun marssi

Tour de Mäntyharju eli Mäntyharjun ympäriajo on vuotuinen pyöräilytapahtuma, jonka maastoosuuteen lähdimme Kouvolasta 8 hengen voimalla ja retkeilymielellä. Sään jumalat olivat kuitenkin sitä mieltä, että retkeilystä tulikin kilpailu ja selviytymistaistelu.

Tiimimme koostui muutamasta kokeneemmasta maastopyöräilijästä ja muutamasta innokkaasta vasta-alkajasta, joten kasassa oli kaikki menestyvät joukkueen ainekset. Ennakkoluulottomasti valitsimme matkaksi yksimielisesti pidemmän vaihtoehdon eli 46 kilometri. Reitti tulisi noudattamaan palkittua Mäntyharju-Repovesi retkeilyreittiä 22 ensimmäisen kilometrin osalta. Sen jälkeen tekisimme pienen lenkin ja palaisimme takaisin.

Kukaan meistä ei ollut ajanut reittiä aikaisemmin, joten pystyimme vain arvailemaan millaista vauhtia tulisimme ajamaan. Säätiedotus oli luvannut aamulle epävakaista ja iltapäivälle kunnon sadetta, joten asetimme aikatavoitteeksi 5 tuntia taukoineen. Näin ehkä ehtisimme takaisin enempää kastumatta.

Viitisenkymmentä maastopyöräilijää polkaisee liikkeelle Mäntyharjun Kisalasta. Sovimme tiimin sisällä, että kukin saa ajaa omaa vauhtiaan, ja että porukka kasataan aina seuraavalla huoltopisteellä.

Ensimmäinen kilometri ajetaan stadionmaista ulkoilureittiä, jonka jälkeen pujahdetaankin metsän siimekseen. Siellä rakennettu polku on melko vauhdikasta ja kiviä on polulla on runsaasti, joiden ylittäminen ja kiertäminen tekee ajamisesta hauskaa.

Jo parin kilometrin jälkeen huomaamme, että tuulitakit ovat liikaa, ja pysähdymme ottamaan ne pois. Kaksi tiimiläistä Katja ja Jenni saapuu hieman perässä, sillä he ovat joutuneet pysähtymään laittaakseen irronneet ketjut takaisin paikoilleen.

Muutamien kilometrin jälkeen nousemme kauniille, erämaahenkiselle metsäharjulle. Puikkelehdimme mättäiden ja kivien välissä, välillä herkkä maa-aines on pettänyt sateen ja pyöräilijöiden rasituksesta, jolloin ajetaankin mutaliejussa.

Kaupunkilaiselle hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Ei autojen eikä kaupungin huminaa, vain oma hengitys ja ajoittaista puheensorinaa.

maastopyora-mantyharju-bikehike03

Suopellon Taisto

Vietämme ensimmäinen tauon sympaattisessa Suopellossa, jossa legendaarinen isäntä Taisto Lustig on tarjoillut maatilansa pihallaan taukoeväitä retkeilijöille jo vuosien ajan. Jos pysähdyt Suopellossa, voit olla varma, että lähtiessäsi olet yhtä tarinaa rikkaampi.

Tauolta lähtiessä huomaan, että takarenkaani on puoliksi tyhjä. Vuoto on niin pientä, etten pysty paikallistamaan sitä. Kyseessä saattaa olla venttiilivuoto vai reikä sisäkumissa. Pumpulla täyteen ja menoksi.

Kymmenen kilometrin paikkeilla reitti kulkee kauniin erämaalammen rantamaa, jossa ohitamme myös komean, luhtitalon kokoisen siirtolohkareen. Tällaisia näkee harvoin!

Oma takarenkaani tyhjenee hitaasti mutta varmasti. Pysähdyn toisen tiimiläisen. retkeilijän, Sakun kanssa täyttämään rengasta, kun muut jatkavat eteenpäin. Samalla alkaa sataa hiljalleen.

Pääjoukkoa kiinni ottaessa poikkeamme toisella taukopaikalla, Pitkäjärven laavulla, mutta siellä ei ole meikäläisiä. Ei siellä ole muitakaan osallistujia, sillä olemme sillä hetkellä viimeiset ajajat, ja ylpeitä siitä.

Muut tiimiläisemme ovat jättäneet toisen huoltopisteen väliin ja jatkaneet suoraan kohti Matkoslammen laavua. Olemme viitisen minuuttia muita perässä, joten alamme polkea rivakasti kaulan kiinni saamiseksi. Nyt sataa jo kunnolla, mutta lämmöt pysyvät hyvin yllä, kiitos hyvän sykkeen.

Parasta polkua

Pääjoukon kiinni ottamisen kiireessä teemme virheen, käännymme risteyksessä väärään suuntaan ja ajaudumme pois reitiltä. Kohta meitä jo kysellään puhelimessa, ja sovimme, että ajaisimme seuraavalle taukopaikalle eri reittiä kuin muut.

Seuraa 10 sateista kilometriä pitkin hyydyttävien ylämäkien ja vauhdikkaiden alamäkien sävyttämään hiekkatietä. Kumi vuotaa ja kyllästyn lopulta pumppaamaan takarengasta ja laitan suihkepullosta paikka-ainetta suoraan venttiilin kautta sisärenkaaseen. Toivottavasti toimii.

Puolen tunnin kuluttua saavumme kolmanteen taukopaikkaan, Matkoslammen laavulle. Tämä mainio retkikohde tarjoaa sadesuojan, tulipaikan ja vessan lisäksi pienen ja sievän saunan, josta voi pulahtaa muutaman metrin päässä olevaan lampeen. Matkoslammella voi kokea aitoa luonnonrauhaa!

Lämmittelemme nuotiolla, eikä muita tiimiläisiä ei vielä näy, sillä heidän reittinsä on pääosin polkua ja hitaampi kuin meidän ajama hiekkatie. Polulta huoltopisteelle saapuu kokeneempi herrasmies, joka on iloinen siitä tiedosta, että hänen takana tulee vielä 6 osallistujaa, eikä hän tänä vuonna olisikaan viimeinen. Odottaminen saa meidän levottomaksi ja päätämme Sakun kanssa lähteä muuta ryhmää vastaan.

Polku kiemurtelee metsikössä ja on korkeuserojen sävyttämää, todella mukavaa ajettavaa. Ymmärrämme oitis, että virheemme takia olemme missanneet koko reitin parhaat polut. Pian 3 meikäläistä tulee vastaan ja kilometrin päässä 3 lisää. Viimeisessä ryhmässä aletaan olemaan jo fyysisesti aika finaalissa. Märkä maa ja liukkaat kivet ovat vieneet ylimääräisiä voimia.

 

Lopputaistelu

Vietämme tiimin kesken pitkän tauon, nauttien eväistä ja osa käy jopa lämmittelemässä saunassa, kunnes märkä matkamme saa jatkua. Minun ja Sakun osalta tämä tarkoittaa sitä, että joudumme polkemaan samat 9 kilometriä hiekkatietä uudestaan. Ryhmän keulilla kahdella naispolkijalla, Sadulla ja Elinalla tuntuu olevan menohaluja, joten lähden kirittämään heitä entisestään.

Teemme hetkessä kaulaa muihin ja muodostammekin loppumatkaksi oman karkulaisjoukon. Tässä vaiheessa muut tapahtumaan osallistujat ovat jo miltei maalissa.

Sade piiskaa meitä polkemaan ylämäkiä vieläkin kovempaa, niin että reisiä hapottaa mukavasti. Sää vaikuttaa olennaisesti retken luonteeseen. Aurinkoisella kelillä olisimme ajaneet hitaammin, nauttien lämmöstä ja maisemista, mutta nyt kyse on enemmän urheilusuorituksesta, jopa selviytymisestä.

Pian puhelin soi taas ja saamme kuulla kahden tiimiläisen joutuneen keskeyttämään matkan. Voimat ovat ehtyneet, mutta onneksi järjestäjien kuljetus toimii moitteettomasti ja keskeyttäneet pääsevät Kisalaan suihkuun ja syömään.

Samalla kuulemme, että takanamme 15 minuutin päässä tulee 3 kokeneempaa miesajajaa. Mietin mielessä, että matkaa maaliin on kymmenisen kilometriä, josta polkua 60-70 prosenttia… Meillä olisi hyvät mahdollisuudet pysyä kärjessä loppuun saakka, jos kaikki vain menisi hyvin. Siinä kylliksi motivaatiota loppumatkan pyörämarssia varten. Ei ole vaikea arvata, mikä on perässä tulevien tavoite.

Paikkaukseni ei pidä ja takakumi on alkanut taas vuotaa. Suihkutettava paikka-aine on nopea ja väliaikainen hätäkeino, joka ei sovellu kaikenlaisiin vuotoihin. Loppumatkan joudunkin pysähtymään pumppaamaan rengasta noin viiden minuutin välein.

Ylämäet ovat pitkiä ja kuluttavia, mutta olen yllättynyt miten hyvällä sykkeellä ajamme. Aivan kun olosuhteet ja pieni kilpailutilanne siivittäisivät meitä lentoon. Toisaalta polut ovat paikoin kimurantteja, märkiä, liukkaita ja paikoin upottavia, joten ajaminen on koko ajan yhä kuluttavampaa ja virheherkempää.

We are the champions

Viimeiset kilometrit ovat jo henkien taistoa, sillä voimamme ovat miltei lopussa. Yritän tsempata kilpasiskojani ja laulan edessä kovalla äänellä Queenin ”We are the champions” -kappaletta. Välillä vetoan naisten kilpailuviettiin – ette kai te halua miehille hävitä?

 

Piiskaaminen tuntuu auttavan, sillä lopulta saavumme Kisalan stadionille johtavalle tielle. Enää muutama ylämäki ja olisimme maalissa. Vilkaisen taas taakseni, eikä ketään näy. Taidamme onnistua!

Kuraisena ja läpimärkänä, mutta onnellisena ylitämme maaliviivan, jossa Katja ja Jenni jo odottavat meitä. Kello on 14:40, joten olemme käyttäneet matkaan 5 tuntia 40 minuuttia. Kilometrejä minulle kertyy 50.

Mikä parasta, takaa-ajajamme tulevat vasta 20 minuutin kuluttua, joten olemme onnistuneet lisäämään etumatkaa 5 minuutilla. Hieno suoritus kahdelta aloittelevalta maastopyöräilijältä ja onneksi olkoon!

Nopea pyörän pesu ja lämmin suihku, jonka jälkeen kokoonnumme syömään maukasta keittoa, ja kylläpä se maistuukin hyvältä. On hieno tunne, kun on antanut kaiken ja laittanut itsensä kirjaimellisesti likoon. Kuulemme järjestäjiltä, että yksi osallistuja on vielä matkalla. Vanhempi herrasmies Matkoslammelta on kääntynyt vahingossa Repovedelle ja hänelle kokonaismatkaa kertyy 70 kilometriä, mutta sieltä mies sisukkaasti kuitenkin saapuu.

Koko tiimi on tyytyväinen retken antiin ja toteamme kuin yhdestä suusta, että sää on mikä on, siitä voi ottaa kaiken irti ja nauttia siitä!

Mikä olisi seuraava reissu?

High five!

Linkit:
Tour de Mäntyharju
Mäntyharju-Repovesi -retkeilyreitti
Markku Sohlmanin kuvia tapahtumasta
Reittikartta(SportsTracker)

Comments are closed.