+358 44 560 8083

Talvipyöräilijän kokemuksia: turvallisuus

Tässä osassa käsittelen talvipyöräilyn turvallisuutta. Mitä liukkaus, pimeys tai pehmeä alusta tarkoittavat talvipyöräilijälle?

Talvella ajaessa on hyvä muista, että alustan ja renkaan välinen kitka saattaa muuttua aivan yllättäen, pehmeä lumi heittää pyöräilijän eri suuntaan tai yllättävä luisto saattaa kaataa ajajan maahan. Talvella ajaessa on hyvä olla varovainen, mutta hysteerisen pelokas ei silti tarvitse olla.

Tähän osioon olen koonnut vinkkejä turvalliseen talvipyöräilyyn.

Renkaat

Yleinen harhaluulo on se, että talvella pyöräily olisi vaarallista liukkauden vuoksi. Tämä ei nimittäin sopivilla nastarenkailla pidä paikkaansa, vaan nastoitetulla pyörällä pääsee yli paikoista, joissa jalkamies olisi nurin alta aikayksikön.

Keliin sopiva rengastus onkin talvipyöräilijän varusteista tärkein. Minulla on talvirenkaista omat näkemykseni, mutta en halua mainostaa yhdenkään valmistajan tuotteita. Maastopyörään saa erittäin toimivia nastarenkaita, kun aivan halvimmat jättää kaupan sedälle.

Jos polut eivät ole jäisiä, kannattaa renkaaksi valita korkeakuvioinen maastorengas. Lumella ei nastoja tarvita, mutta alamäkikäyttöön tarkoitetut renkaat ovat mukavat alla.

Jääkelillä ja siirtymille suosittelen nastarenkaita. Niitäkin on monenlaisia: erilaisia kuviointeja, paljon tai vähän piikkejä, erilaisia kumilaatuja. Rengasvalinta kuljettajan omista mieltymyksistä kiinni: runsaasti nastoitettu rengas pitää takuulla, mutta rullaa huonosti. Kompromissirenkaita ovat suhteellisen runsaasti nastoitetut leveät renkaat, joita vielä Suomessa valmistetaan. Niillä kevyenliikenteenväylien tahkoaminen ei käy tympimään, mutta maastossakin pääsee jotenkuten etenemään.

Valot ja heijastimet

Pyörän valaistus on sekin huomioitava. Oma suosikkini on napadynamovalo. Siitä riittää virtaa aina ja jos valo ei riitä, voi tankoon sitaista aina sopivaksi katsomansa akkuvalon. Akkuvaloista minulla on itselläni sekalaisia kokemuksia: kannattaa varmistaa, että valo pysyy kuminauhalla kiinni tangossa, ja akun varauksesta kannattaa huolehtia, ettei käy niin, että viimeisellä pimeällä taipaleella valo sammahtaa yllättäen.

Heijastimia suosittelen kylvämään vaatteisiin ja pyörään.

Metsässä on nimittäin pimeää. On hyvä nähdä ja näkyä.

Oma ajotyyli

Ajotyyli kannattaa sovittaa talveen. Luonnollisesti talvella kannattaa ajella vähän rauhallisemmin kuin kesällä, vaikka kovaksi jäätyneillä teillä revittely onkin hauskaa. Lumisilla poluilla ajaminen on tarkkaa puuhaa, koska usein polun vieressä pyörä uppoaa hankeen. Jäällä pito vaihtelee paikasta riippuen, ja tavallisilla maastorenkailla liukkaat paikat saattavat yllättää.

Talvella jos koskaan on hyvä aika opetella pyörittämään kampia runsailla kierroksilla. Talvella kun vastusta on enemmän, ovat polvet ja lihakset kovilla jos runttaa menemään isoilla vaihteilla. Pieniä vaihteita siis käyttöön ja jalat viuhumaan. Talvella opeteltu korkea kampikierrosnopeus auttaa taas kesällä maastossa ajamaan entistä nopeammin.

Jalka pysyy polkimella

Korkeiden kampikierrosten kanssa sopivat yhteen lukkopolkimet. Tosi vasta-alkaja opettelee nimittäin ajamaan lukkopolkimilla talvella: pehmeään lumeen kaatuminen kun ei tee ollenkaan niin kipeää kun asfaltille jysähtäminen.

Eivät lukkopolkimet tietysti mikään välttämättömyys ole. Jos ei aja lukoilla, on talvella syytä katsoa, etteivät polkimet muutu liukkaiksi lumesta. Muovipolkimet ovat talvella vaaralliset juuri liukkauden vuoksi.

Hiki

Hikoilusta varoittelin jo edellisessä osassa. Hikoilun välttäminen ja vaatteiden kuivana pitäminen liittyy mielestäni myöskin turvallisuuteen: läpimärässä paidassa tulee kylmä, keskittyminen herpaantuu ja ajovirheitä tulee helpommin.

Talvella ajamista ei tarvitse silti pelätä, se kyllä vaatii erilaista kuntoa kuin kesällä. Kuntopohjasta kirjoittelen seuraavaksi.

Comments are closed.